Tietoa ulkosynnyttimien syövästä

Potilasohje /i/ Gynekologia/VSSHPulkosynnca2008.1.fi

på svenska

Naisen sukupuolielimiin kuuluvat munasarjat, kohtu, munanjohtimet, emätin ja ulkosynnyttimet. Ulkosynnyttimien syöpä on harvinainen, sen osuus gynekologisista syövistä on vain 3–5 %. Suomessa sairastuu vuosittain noin 80 naista. Valtaosa sairastuneista on yli 65-vuotiaita. Ulkosynnyttimien syöpä sijaitsee tavallisimmin isoissa häpyhuulissa, mutta sitä esiintyy myös pienissä häpyhuulissa, klitoriksessa tai välilihan ihoalueella. Koska ulkosynnyttimien syöpä on peräisin iholta, patologin tekemissä tutkimuksissa voidaan todeta samoja alatyyppejä kuin muuallakin ihon alueilla. Yleisin syöpätyyppi on levyepiteelin syöpä.                  

Oireet ja toteaminen

Ulkosynnyttimien syövän oireita ovat pitkittynyt kutina, kirvely, valkovuoto, verinen vuoto, kirvely virtsatessa tai haavauma. Lääkäri voi epäillä diagnoosia tarkastellessaan ulkosynnytinten aluetta. Löydös varmistetaan koepalalla, jonka ottamisen yhteydessä tehdään yleensä ulkosynnyttimien mikroskooppitutkimus. Lisäksi taudin toteamisessa ja usein myös jatkoseurannassa käytetään kasvainmerkkiainepitoisuuden mittaamista verestä (SCC).

Lisätutkimukset

Kun ulkosynnyttimien syöpä todetaan, tehdään levinneisyystutkimuksina vatsan tietokonetomografiatutkimus tai magneettitutkimus sekä otetaan keuhkokuva.

Usein ennen leikkaushoitoa tehdään myös vartijaimusolmuketutkimus, jossa käytetään väriainetekniikkaa ja radioaktiivisen merkkiaineenkäyttöön perustuvaa menetelmää. Vartijaimusolmuke on ensimmäinen imusolmuke, johon imuneste virtaa kasvaimesta. Vartijaimusolmukkeen kartoitus perustuu siihen, että ylempänä olevat imusolmukkeet ovat tautivapaita, mikäli vartijaimusolmukkeessa ei todeta tautia. Tällöin laajaa imusolmukkeiden poistoa ei tarvita.

Ulkosynnyttimien syöpä jaetaan kudosnäytteiden mikroskooppisen löydöksen mukaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1-3) sekä kasvaimen levinneisyyden perusteella syöpä jaetaan neljään levinneisyysluokkaan (Stage I-IV).

Hoito

Ulkosynnyttimien syövän hoitona on leikkaus, jonka jatkohoitona voi olla säde- tai solunsalpaajahoito tai näiden yhdistelmä ns. kemosädehoito. Pienissä kasvaimissa leikkauksessa yleensä riittää paikallisen muutoksen poisto sekä nivusalueen imusolmukkeiden poisto. Levinneessä taudissa tarvitaan laajempi leikkaus ja usein leikkauksen jälkeen tarvitaan jatkohoitona kemosädehoitoa

Erittäin kookkaiden tai leikkauksen kannalta hankalasti sijaitsevien kasvainten hoito aloitetaan sädehoidolla, jonka jälkeen arvioidaan leikkaushoidon mahdollisuudet. Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita ja sädehoidolla pyritään pienentämään todettua kasvainta ja vähentämään uusiutumisriskiä.

Seuranta

Hoitojen päättymisen jälkeen potilaat käyvät poliklinikalla seurannassa. Seurantakäynneillä tehdään gynekologinen tutkimus ja usein ulkosynnyttimien alueen mikroskooppitutkimus ja tarvittaessa otetaan koepaloja. Seurannassa käytetään myös kasvainmerkkiainepitoisuuden mittaamista, jos se on taudin toteamisvaiheessa ollut koholla. Lisäksi seurantaan kuuluu kuvantamistutkimuksia (keuhkokuva, ala- ja ylävatsan ultraäänitutkimus) tietyin väliajoin.

Hoidon jälkeinen seuranta kestää viisi vuotta ja voidaan toteuttaa myös alue/keskussairaalassa. Ulkosynnytinsyövän hoitotulokset ovat koko ajan parantuneet.

Hoitohenkilökunta vastaa mielellään kysymyksiinne ja myös omaiset ovat tervetulleita seurantakäynneille.