Tietoa kohdunrungon syövästä

Potilasohje /i/ Gynekologia/ VSSHPkohdunrungonca2008.1.fi

på svenska

Naisen sukupuolielimiin kuuluvat munasarjat, kohtu, munanjohtimet, emätin ja ulkosynnyttimet.

Kohdunrungon syöpä saa tavallisesti alkunsa kohtuontelon sisäpinnan limakalvon normaalien solujen muututtua pahanlaatuisiksi. Suurin osa kohdunrungon syövistä on lähtöisin limakalvon rauhassoluista. Myös lihaskudoksesta alkava syöpä tunnetaan. Sitä kutsutaan sarkoomaksi ja se on hyvin harvinainen.

Kohdunrungon syöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin naisten pahanlaatuinen kasvain ja yleisin gynekologinen syöpä. Vuosittain Suomessa sairastuu noin 800 naista. Kohdunrungon syöpä on alle 40-vuotiailla harvinainen, noin 90 % sairastuneista on yli 50-vuotiaita.

Oireet ja toteaminen

Kohdunrungon syövän oireena vaihdevuosi-iän jälkeen on yleensä ylimääräisen verisen vuodon esiintyminen. Hedelmällisessä iässä ilmaantuvan kohdunrungon syövän oireena voi olla kuukautisten selvä runsastuminen tai välivuodot.

Kohdunrungon syöpä saadaan yleensä todetuksi luotettavasti kohtuontelon limakalvosta otetusta näytteestä. Joskus diagnoosiin päästään kohtuontelon tähystyksessä otetun kaavintanäytteen perusteella. Kohdunsuun irtosolunäyte (Papa-näyte) ei paljasta kohdunrungon syöpää.

Lisätutkimukset

Kohdunrungon syövän toteamisen jälkeen levinneisyystutkimuksina otetaan keuhkokuva ja vatsanalueen ultraäänitutkimus tai tietokonetomografiatutkimus.

Kohdunrungon syöpä luokitellaan kudosnäytteen mikroskooppisen tutkimuksen perusteella kolmeen erilaistumisasteeseen (Gradus I-III) sekä levinneisyyden perusteella neljään levinneisyysluokkaan (Stage I-IV). Erilaistumisaste ja levinneisyys sekä potilaan yleiskunto vaikuttavat hoidon valintaan.

Hoito

Kohdunrungon syöpää hoidetaan sekä leikkaus-, säde- että solunsalpaajahoidolla sekä näiden yhdistelmillä. Hoidon lähtökohtana on leikkaushoito, ellei potilaan yleiskunto ole esteenä. Leikkaus voidaan suorittaa joko tähystystoimenpiteenä tai ns. avoleikkauksena.  Leikkauksessa poistetaan kohtu, munasarjat, munanjohtimet sekä usein myös lantionalueen imusolmukkeet. Joskus leikkauksessa poistetaan myös suuren verisuonen, aortan, ympäriltä imusolmukkeita.

Osalla potilaista riittää leikkaushoito, osa tarvitsee leikkauksen jälkeistä jatkohoitoa. Sädehoitoa voidaan antaa leikkauksen jälkeen paikallisesti emättimeen ja/tai ulkoisesti lantion alueelle. Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat suonensisäisesti annettavia syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Niitä annetaan 4 - 6 kuuria 3 - 4 viikon välein. Hoidot valitaan syövän erilaistumisasteen ja levinneisyyden perusteella.

Seuranta

Hoitojen päättymisen jälkeen potilaat käyvät poliklinikalla seurannassa. Seurantakäyntien yhteydessä tehdään gynekologinen tutkimus ja otetaan emättimen pohjukasta irtosolunäyte. Seurantaan kuuluu myös kuvantamistutkimuksia (keuhkokuva, ala- ja ylävatsanultraäänitutkimus) sekä tarvittaessa myös verikokeita.

Hoidon jälkeinen seuranta kestää viisi vuotta ja voidaan toteuttaa myös alue/keskussairaalassa.

Hoitohenkilökunta vastaa mielellään kysymyksiinne ja myös omaiset ovat tervetulleita seurantakäynneille.