Potilasohje / i / Korva-, nenä- ja kurkkutaudit / VSSHP
| på svenska | in english
Mikä on Menieren tauti?
Menieren taudilla tarkoitetaan korvasairautta, johon kuuluvat korvan humina, kuulonlasku ja huimaus. Sairauden esiintyvyys on väestössä keskimäärin 1/2000. Eniten sitä on 40-50 vuotiailla, miehillä ja naisilla jokseenkin saman verran. Harvinaisena sairautta voi esiintyä jo lapsuusiällä.
Menieren taudin syyt
Vaikka Prosper Menier kuvasi tämän nykyisin omaa nimeään kantavan oireyhtymän jo 1861, ei sairauden syytä vieläkään varmuudella tunneta. Syiksi on esitetty aineenvaihduntasairauksia kuten esimerksiksi sokeritautia, kilpirauhasen toimintahäiriöitä, kallovammoja, virusinfektioita, melua, allergiaa ja perinnöllisyyttäkin, mutta mitään näistä tekijöistä ei esiinny Menieren tautia sairastavilla henkilöillä sen enempää kuin muullakaan väestöllä keskimäärin. Eräillä potilailla näyttää stressi pahentavan korvaoireilua.
Menieren taudin syntymekanismi
Sairauden syntymekanismina pidetään sisäkorvan eli simpukan sisältämän nesteen paineen nousua. Todennäköisesti hyvin monet eri syyt voivat johtaa nestepaineen nousuun sisäkorvassa ja laukaista edellä kuvatun kaltaisen korvaoireilun: huminan, kuulonlaskun ja huimauksen.Useimmiten Menieren tauti on toispuoleinen ainakin sairauden alussa. Vain noin 10 %:lla sairaus on heti alkuvaiheessa molemmissa korvissa. Jos sairaus on toispuoleinen, tapahtuu sen muuttuminen molemminpuoleiseksi viimeistään kahden vuoden kuluessa sairauden alkamisesta, harvoin sitä myöhemmin.
Menieren taudin diagnosointi on helppoa sairauden klassisessa muodossa kuulonlaskuinen ja huimauksineen. Osalla potilaista oireisto alkaa vain korvan huminalla ja kuulonlaskulla tai pelkillä huimauskohtauksilla, ja silloin sen diagnosointi on vaikeaa. Yleensä kuitenkin taudin pitkittyessä oireisto muuttuu siten, että kuulonlaskuun liittyy myös huimausta tai huimauspotilaan kuulo alkaa heikentyä
Menieren taudin kulku
Kuulon vaihtelu on Menieren taudille tyypillistä. Usein tautikohtausta edeltää korvan humina, kuulo heikkenee ja voimakkaat äänet kuulostavat epämiellyttäviltä, säröytyvät. Humina ja äänen muuntuminen heikentävät äänen erotuskykyä. Aluksi kuulonlasku on matalilla taajuuksilla, mutta taudin pitkittyessä kuulo heikkenee myös muilla kuuloalueilla. Sairauskohtauksen päätyttyä kuulo pyrkii palaamaan ennalleen. Menieren oireyhtymä johtaa vain harvoin kuurouteen, mutta saattaa heikentää kuuloa niin paljon, että kuulokoje on ainakin sairauden molemminpuolisissa muodoissa joskus tarpeen. Valtaosalla potilaista kuulovamma on kuitenkin lievä, eikä kuulon kuntouttamista tarvita.
Huimaus on kohtauksittaista ja sen esiintymistiheys voi vaihdella muutamasta kerrasta päivässä vain harvoin esimerkiksi kuukausittain tapahtuvaan oireiluun. Osalla potilasita voi kohtausten välillä olla jopa vuosia. Huimaus alkaa yleensä ennakko-oireilla, korva alkaa humista, lukkiutuu ja korvan ympäristössä voi olla paineen tunnetta. Tästä syystä ei esimerkiksi ajokortin peruuttamista ole pidetty tarpeellisena Meniere-potilailta, koska he ennakko-oireiden ilmaantuessa voivat ajaa tien sivuun lepäämään. Luonnollisesti, jos sairaus on hyvin aktiivisessa vaiheessa, on autolla ajoa syytä välttää.
Menieren taudin hoitolinjat ja ennuste
Useimmiten sairaus on niin lievä, että oireilu jää lyhytaikaiseksi ja paranee itsestään ilman pysyviä kuulonmuutoksia. Hoito aloitetaan korostamalla terveitä elämäntapoja. Koska sairauskohtauksen syynä pidetään sisäkorvan, simpukan, nestepaineen nousua, pyritään nestekertymiä välttämään noudattamalla vähäsuolaista ruokavaliota. Kahvia, alkoholia ja tupakkaa tulisi välttää.
Menieren tautiin liittyy usein myös stressioireilua, ja psyykkinen oireilu voi laukaista Menieren tautikohtauksen. Perheen ja ystäväpiirin sekä työtovereiden tietoisuus sairauden luonteesta ja heidän antamansa tuki on tärkeää. Jos Menieren tautiin näyttää liittyvän stressioireilua joko sairauden syynä tai seurauksena, saattaa psykiatrinen apu lieventää tai jopa parantaa Menieren taudin.
Osa potilaista paranee ilman hoitoa spontaanisti. Noin 75% sairaustapauksista rauhoittuu lääkehoidolla, vaikka taudin akuutti vaihe voi hoidostakin huolimatta kestää useista viikoista vuoteen. Loput 25% potilaista ovat leikkauskandidaatteja. On muistettava, että kaikista hoidetuista potilaista runsas neljäsosa palaa sairauden aktiiviin vaiheeseen. Huimauksen loputtuakin saattaa kuulo edelleen vielä heikentyä. Kaiken kaikkiaan pitkäaikaisseurannassa noin 25-35% potilaista sairastuu molemminpuoliseen Menieren tautiin.
Lääkehoito
Koska Menieren taudin syytä useimmiten ei tunneta, joudutaan hoidossa kokeilemaan joskus useitakin erityyppisiä lääkeaineita tai niiden yhdistelmiä. Keskeisellä sijalla suun kautta annettavista lääkkeistä ovat verenkiertolääkkeet ja nesteenpoistolääkkeet. Suun kautta annettavien lääkkeiden ohella on Menieren tautia mahdollista hoitaa myös tärykalvon taakse laitettavilla lääkkeillä, joista nykyisin yleisimmässä käytössä on puudutusaine. Sen pääasiallisena tavoitteena on rauhoittaa tasapainoelimen toimintaa ja poistaa tai ainakin vähentää huimauskohtauksia. Usein puudutusaineilla saavutetaan kuukausien tai vuosienkin oireeton jakso. Huimauksen hoidossa voidaan käyttää myös välikorvaan laitettavia korvatoksisia antibiootteja. Ne saattavat kuurouttaa korvan, eikä niitä näin ollen voida käyttää kuin erittäin huonokuuloisissa korvissa.
Leikkaushoito
Kirurgiseen hoitoon turvaudutaan, jos lääkehoito ei auta. Ensisijaisesti leikkaushoito kohdennetaan niille potilaille, joilla huimaus vaikuttaa työkykyyn ja elämänlaatuun.Varmimmin sairaus saadaan lopullisesti rauhoittumaan tuhoamalla sisäkorva leikkauksella. Seurauksena sisäkorvan tuhoamisesta on huimauksen loppumisen ohella myös kuulon menettäminen, eikä tämän tyyppisiä operaatioita suoriteta kuin jo käytännössä entuudestaan kuuroihin korviin.
Nykyisin käytössä olevat leikkausmenetelmät pyrkivät säilyttämään jäljellä olevan kuulon. Eniten käytetään operaatioita, jossa sisäkorvan nestekiertoa parannetaan laittamalla sisäkorvaan pieni venttiilimekanismi. Näin kaksikolmasosaa leikkauspotilaista pääsee huimauksesta koknaan eroon tai huimaus lievittyy.
Toinen luotettavampi leikkaustyyppi on tasapainohermon katkaisu. Tasapainoelismistä tuleva virheellinen aistimus ei välity aivoihin ja huimaus lakkaa. Vanhoilla ihmisillä saattaa hermokatkaisusta toipuminen olla hidasta, mutta tasapainoa voidaan harjoittaa aktiivisella kuntouttamisella.
Nykyisillä hoitokeinoilla huimaus voidaan parantaa, mutta kuulon tai korvan huminan hoitaminen on edelleen hyvin ongelmallista. Menieren tauti on suurimmalla osalla potilailta kuitenkin lievämuotoinen, eikä se vaikeimmissakaan tapauksissa ole elämää uhkaava. Ymmärtäväisellä hoidolla ja oikealla suhtautumisella voidaan Menieren taudin kanssa tulla hyvin toimeen.
Loimaan aluesairaala p.02-3143261ma-pe / Salon korvapoliklinikka p.02-3144536 ja korvaosasto 02-3144325 / Turunmaan sairaala 02-314 6000 / TYKSin korvapoliklinikka p. 02-3131525 / Vakka-Suomen sairaalan korvapoliklinikka p. 02-3141005, ensiapu p. 02-3141111.
sisällöstä vastaa TYKS 525, sisältö tarkistettu 2 / 2011
h_meniere h_menierentauti h_huimaus h_tasapaino h_korva
|
