Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska
Fyysinen rasitus
Päinvastoin kuin sydänveritulpassa ei aivoveritulpassa rasitusta ole yleensä tarpeen rajoittaa, ellei lääkäri sitä erikseen kiellä. Poikkeuksena on sairauden alkuvaihe (vakavuudesta riippuen noin 2 vk - 2 kk), jonka aikana normaaliin fyysisen rasituksen tasoon voidaan yleensä palata asteittain, rasituksen määrää vähitellen lisäten. Lisäksi on otettava huomioon mahdolliset muut sairaudet, erityisesti sydänsairaudet, joilla voi olla vaikutusta suositeltavan fyysisen rasituksen määrään.
Aivoverenvuotopotilailla tilanne on hieman toinen. Kova rasitus saattaa lisätä uuden verenvuodon riskiä, kun verisuonen seinämän paraneminen on vielä kesken. Aivoverenvuotopotilailla yleensä ainakin kovempaa rasitusta tulee välttää noin kolmen kuukauden ajan. Normaali rasitus, mitä tulee jo esimerkiksi fysioterapian yhteydessä, on sallittua. Pitempi rajoitus saattaa olla aiheellinen niillä, joilla tiedetään aivoverisuonistoon jääneen heikkoja kohtia (esimerkiksi hoitamattomia pullistumia tai muita poikkeavia suonirakenteita) sekä potilailla, joilla on pysyvä verenvuototaipumus.
Liikunta
Kun lääkäri antaa luvan liikunnan harrastamiseen, kaikki liikunta mistä saa mielenvirkistystä ja hyvää oloa on sallittua. Sairastumisen jälkeen voi myös löytää uusia liikuntalajeja ja erilaisia ryhmäliikuntamuotoja. Sairastuminen ja toipilasvaihe aiheuttavat merkittävän yleiskunnon heikkenemisen. Pienikin määrä liikuntaa vaikuttaa suotuisasti hengitys- ja verenkiertoelimistöön ja ylipainon hallintaan. Useampi lyhyt liikuntakerta on suositeltavampaa kuin yksi pitkäkestoinen. Harjoitusta tulee keventää, mikäli väsymystä on vielä puoli tuntia liikunnan lopettamisen jälkeen. Omatoimisen liikunnan aloittamiseen on hyvä saada ohjausta omalta fysioterapeutilta. On tärkeää, että liikunta on säännöllistä ja monipuolista.
Monissa kunnissa on erityisliikunnan ryhmiä, joista saa tietoa omalta fysioterapeutilta tai kunnan liikuntatoimistosta. Paikalliset AVH-yhdistykset ja -kerhot tarjoavat myös monenlaista liikuntaa. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat mm. kävely, kuntopyöräily, maastoliikunta, pallopelit, golf, allasvoimistelu, uinti, hiihto, kuntosaliharjoittelu, venyttely ja voimistelu sekä portaiden kiipeäminen hissin käytön sijaan.
Vedessä voi olla vaikea hallita tasapainoa ja vartalon ja raajojen asentoa. Uimataitoinenkin saattaa aivoverenkiertohäiriön seurauksena tilapäisesti menettää taitonsa. Siksi on hyvä keskustella ennen vesiliikunnan aloittamista hoitavan lääkärin tai fysioterapeutin kanssa. Ensimmäisillä uintikerroilla on syytä olla toinen henkilö mukana varmistamassa, jotta kaikki sujuu turvallisesti.
Pyöräily vaatii tasapainon lisäksi hyvää huomiointikykyä ja taitoa keskittyä moneen asiaan yhtäaikaisesti. Jos lääkäri on kieltänyt autolla ajon, on myös syytä välttää pyöräilyä liikenteessä. Jos lääkäri tai hoitava terapeutti katsoo, että turvalliseen pyöräilyyn on riittävät edellytykset, kannattaa pyöräily aloittaa rauhallisessa ympäristössä kypärää käyttäen. On myös olemassa kolmipyöräisiä polkupyöriä niitä varten, joilla on tasapainovaikeuksia. Näistä saa lisätietoja fysioterapeutilta.
Saunominen
Saunomisen osalta pätevät pitkälti samat säännöt kuin fyysisen rasituksen osalta. Sairauden alkuvaiheessakin voi toki saunassa käydä pesulla ja hyvin kevyessä löylyssä, mutta kovaa saunomista ja voimakkaita äkillisiä lämpötilavaihteluja tulee välttää, koska ne rasittavat sydäntä ja nostavat verenpainetta. Siinä vaiheessa kun fyysinen rasitus on sallittua on lupa myös saunomiseen. Saunasta uiminen ja avantouinti on pääsääntöisesti kielletty, kunnes lääkäri on antanut niihin luvan.
Stressi
Tietty määrä stressiä on ihmiselimistölle usein tarpeellista, mutta liiallinen stressi on verenkiertoelimistölle haitallista, koska se nostaa esimerkiksi verenpainetta. Useimmiten stressiä aiheuttavat tekijät ovat kuitenkin sellaisia, että niitä on vaikea välttää. Pitkäkestoinen stressi lisää sairastuvuutta jonkin verran, kuten se lisää alttiutta myös moniin muihin sairauksiin. Stressin välttäminen liittyy lähinnä siis enemmän yleiseen koettuun terveydentilaan kuin siihen, että se olisi aivoverenkiertohäiriöön sairastuneelle erityisen haitallista.
Matkustaminen
Matkustamiseen aivohalvaus ei yleensä aseta merkittäviä rajoituksia. Mikäli henkilö kokee matkustamisen erityisen rasittavana, on sitä syytä välttää niin kauan kuin muutakin rasitusta on suositeltu välttämään. Alkuvaiheessa, yleensä ensimmäisen kuukauden aikana sairastumisen jälkeen, on lentomatkoja hyvä välttää, koska lentokoneessa laskimotulpan riski kasvaa ja lentomatkan aikana usein kehittyvä nestehukka lisää myös tulpan riskiä. Joissakin tapauksissa vähäisetkin happipitoisuuden muutokset saattavat olla haitaksi. Heikentynyt liikuntakyky lisää lentomatkaan liittyvää riskiä. Joissakin tapauksissa veritulppariskiä vähentämään käytetään ennen lentomatkaa ihon alle pistettävää lääkärin määräämää verenohennuslääkettä, hepariinia. Kuitenkin yleisimmin ohjataan käyttämään lentosukkia.
sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältöä muutettu 3/2012
h_avh h_rasitus h_saunominen h_stressi h_liikunta h_matkustaminen
|
