Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska
Terveys ja liikenne
Nykyinen suuri liikennetiheys asettaa tietyt terveydelliset perusvaatimukset turvalliselle liikenteessä liikkumiselle. Vaatimukset ovat sidoksissa siihen, millä välineellä liikenteessä liikutaan. Esimerkiksi jalan kulkiessa henkilölle jää oleellisesti enemmän aikaa tehdä havaintoja ja reagoida kuin liikuttaessa moottoroidulla ajoneuvolla. Toisaalta moottoriajoneuvon kuljettaminen muuta liikennettä alhaisemmalla nopeudella lisää onnettomuusriskiä. Liikenteessä ollessaan ihminen on aina oman terveytensä lisäksi vastuussa myös muiden liikenteessä liikkuvien turvallisuudesta. Hänen pitää siis kyetä sekä hallitsemaan oma liikkumisensa että sopeuttamaan se muiden liikkumiseen.
Liikenneympäristö ja liikenteessä käytetyt nopeudet edellyttävät kykyä jatkuvasti tarkkailla ympäristöä, havaita tarpeelliset kohteet, ennakoida tulevat tilanteet, tehdä päätöksiä omasta toiminnasta nopeasti ja motorisesti hallita liikkeensä. Terveydellisten seikkojen merkitystä onnettomuuksien syynä on vaikea tutkia, mutta erityisesti vakavien onnettomuuksien syynä ne ovat varsin yleisiä.
Aivotoimintojen häiriöiden vaikutus ajokykyyn
Aivotoiminnan häiriöt voivat vaikuttaa ajokykyyn monella tavalla. Ne voivat vaikuttaa raajojen hallintaan ja sitä kautta mahdollisuuksiin ajoneuvon hallitsemiseksi. Nämä asiat on melko helppo arvioida ja toisaalta ratkaista erilaisten erikoisjärjestelyjen, kuten automaattivaihteiden avulla. Aivotoiminnan häiriöt voivat vaikuttaa näkökykyyn erityisesti näkökentän pienenemisen muodossa, mikä on myös melko helposti arvioitavissa oleva asia.
Vaikeimmin arvioitavia, mutta usein ratkaisevasti ajokykyyn vaikuttavia asioita, ovat erilaiset henkisen toimintakyvyn häiriöt kuten tarkkaavaisuuden, havainnointikyvyn, hahmottamisen ja tiedon käsittelyn nopeuden häiriöt. Usein nämä toiminnot häiriintyvät aivohalvauksen yhteydessä. Lisäksi ajokykyyn vaikuttaa herkempi väsyvyys ja kuormittumisalttius, mikä on myös tyypillistä aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Merkittävät häiriöt näissä toiminnoissa ovat esteenä autolla ajolle ja lievätkin häiriöt heikentävät ajokykyä. Henkilön oma tietoisuus ajokyvyssä tapahtuneesta muutoksesta saattaa auttaa kompensoimaan hieman tilannetta.
Akuutin aivoverenkierronhäiriön jälkeen lääkäri määrää potilaalle ajokiellon, joka koskee kaikkia moottoriajoneuvoja. Suurimmassa osassa tapauksia ajokielto on määräaikainen, kuitenkin vaikeamman aivoverenkiertohäiriön jälkeen ajokielto voi olla pysyvä. Ohittuneen AVH-kohtauksen (TIA) jälkeen ajokiellon pituus on vähintään 1 kuukausi. Aivoinfarktin tai aivoverenvuodon jälkeen ajokielto määräytyy tapauskohtaisesti, mutta on kestoltaan tyypillisesti vähintään 2-3 kuukautta.
Henkisen toimintakyvyn häiriöiden vaikutusta ajokykyyn arvioidaan pääasiassa neuropsykologisella tutkimuksella. Joskus tämän perusteella voi olla vaikea ottaa kantaa siihen onko autolla ajaminen turvallista. Tällöin on yleensä syytä järjestää ajokoe, jossa joko katsastusmies tai autokoulunopettaja ajaa tutkittavan kanssa liikenteessä. Tämä on tarkoituksenmukaisinta järjestää siten, että esimerkiksi autokoulunopettajaa informoidaan etukäteen neuropsykologisista oireista ja pyydetään erityisesti kiinnittämään niihin huomiota ajon aikana. Ajokokeen perusteella voidaan useimmiten antaa melko luotettava arvio ajokyvystä. Ajokoe olisi hyvä järjestää useamman ajokerran puitteissa, jotta saataisiin todenmukaisempi käsitys todellisesta selviämisestä liikenteessä. Hankalin ongelma on kuitenkin se, että tarvittavien taitojen, kuten esimerkiksi havainto- tai reaktiokyvyn, muutokset eivät ehkä tule esiin normaalissa liikenteessä vaan vasta kun jokin yllättävä äkillinen tilanne sattuu kohdalle. Lisäksi väsyvyys ja kuormittuminen eivät välttämättä tule vielä esiin lyhyen ajokerran aikana, vaan niiden vaikutusta on hankalampi arvioida.
Kohtausoireet ja ajokyky
Osalle aivohalvauspotilaista kehittyy epilepsia. Epilepsia on esteenä autolla ajolle jos kohtauksia ei saada kuriin lääkityksellä. Tarvittava aika tämän arvioimiseksi vaihtelee tapauskohtaisesti esimerkiksi kohtauksen luonteen mukaan, mutta puoli vuotta kohtauksetonta aikaa on aina vähimmäisvaatimus. Epilepsiapotilas ei sovellu ammattimaiseen ajoon, vaikka kohtaukset olisi saatu pois lääkityksellä. Yleensäkin aivohalvauspotilailla ammattimainen autolla ajo on mahdollista vain poikkeuksellisesti.
Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus poliisille ajokyvyttömyydestä
Syyskuusta 2004 lähtien lääkärit ovat olleet ilmoitusvelvollisia poliisille potilaan pysyvästä ajokyvyttömyydestä. Tarkemmin asiasta on kerrottu Sosiaali-ja terveysministeriön internet-sivuilla:
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1274507
Sairaudet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia harvoin verrattuna muihin liikennettä vaarantaviin tekijöihin. Lääkäri ja potilas pystyvät yleensä yhteisymmärryksessä sopimaan, milloin ajamisesta luopuminen on oman ja muiden turvallisuuden kannalta oikea ratkaisu. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa henkilön ajokyky on selvästi ja pysyvästi menetetty, mutta henkilö ei hyväksy tilannetta, eikä myöskään suostu siihen, että lääkäri ilmoittaa asiasta poliisille. Ajokortti ei kuitenkaan ole oikeus, jonka henkilö voi säilyttää riippumatta siitä, täyttääkö hän ajokortin edellytykset vai ei. Jos edellytykset eivät täyty, ajokortista on luovuttava.
Lääkärin on ilmoitettava potilaan ajokyvyttömyydestä silloin, kun hän on tutkimusten perusteella todennut henkilön terveydentilan heikentyneen pysyvästi tai pysyväisluonteisesti. Lähtökohtana on, että ajoluvan terveydellisten edellytysten puuttuminen on tutkimusten jälkeen selkeästi määriteltävissä. Vastuu ilmoituksesta kuuluu henkilöä vakituisesti hoitavalle lääkärille.
Sosiaali-ja terveysministerin ohje ilmoitusvelvollisuudesta aivoverenkierron sairauksia koskien on seuraava:
- Yksittäisen TIA-kohtauksen jälkeen lääkäri kieltää yleensä ajamisen kuukaudeksi ja kohtauksen uusiessa tarvitaan pitempi kielto.
- Vakavan aivoverenkierron häiriön (aivoinfarkti tai aivoverenvuoto, lukinkalvonalainen verenvuoto) jälkeisen halvauksen aiheuttamaa ajovaikeutta voidaan kompensoida erityishallintalaittein. Ilmoitusvelvollisuus koskee niitä ryhmän 1 (muun muassa henkilöautokortti) kuljettajia, joille on jäänyt pysyväisluonteisesti ajokykyä merkittävästi haittaava ruumiillisen tai henkisen toimintakyvyn muutos tai epilepsia, jota ei saada oireettomaksi. Ryhmän 2 (muun muassa kuorma-autokortti, ammattiautoilu) kuljettajien kaikista ajokykyä haittaavista ruumiillisen tai henkisen toimintakyvyn muutoksista ja epilepsiasta ilmoitetaan. Neglect-ilmiö (toisen puolen huomiotta jättäminen) ja hemianopia (toispuoleinen näkökenttäpuutos) edellyttävät aina ilmoittamista molemmissa ryhmissä.
sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältö tarkistettu 3/2012
h_avh h_ajokyky h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti
|
