Potílasohje / i / Kuntoutus ja neurologia / VSSHP
på svenska
Vakava sairastuminen, kuten aivoverenkiertohäiriö, aiheuttaa kriisin sekä sairastuneelle että hänen omaisilleen. Sairastumiseen liittyy kuoleman mahdollisuus, ja potilas joutuu luopumaan paitsi terveydestään kenties myös työstään ja tärkeistä harrastuksistaan. Muissa perheenjäsenissä sairastuminen aiheuttaa pelkoa ja huolta. Usein sairaus myös muuttaa perheen ihmissuhteita sekä sisäistä työnjakoa. Eri ihmiset reagoivat kokemiinsa menetyksiin eri tavoin. Se, miten kriisiin liittyvät tunnereaktiot näkyvät ulospäin, riippuu henkilön persoonallisuudesta, elämäntilanteesta sekä koetun menetyksen laajuudesta ja merkityksestä henkilölle. Myös aiemmat menetykset sekä sairastumiseen liittyvät henkisen suorituskyvyn muutokset voivat heijastua kriisireaktioon.
 |
Kriisin kulkua voidaan kuvata neljän eri vaiheen avulla. Sairastumista seuraa shokkivaihe, jonka kesto voi vaihdella silmänräpäyksestä muutaman vuorokauteen. Tällöin kaikki tuntuu epätodelliselta ja kaoottiselta eikä sairastumista ja siihen liittyviä asioita ole vielä mahdollista ymmärtää. Myöhemmin voi sairastumista seuranneen järkytyksen vuoksi olla vaikea muistaa esimerkiksi lääkärin ja hoitohenkilökunnan alussa kertomia asioita.
|
|
Reaktiovaiheessa alkaa sopeutuminen muuttuneeseen tilanteeseen. Tällöin saattaa herätä monenlaisia kysymyksiä; miksi sairastuminen sattui juuri minulle? Mieliala vaihtelee usein voimakkaasti. Yleisiä tunteita ovat ahdistuneisuus, masentuneisuus, ärtyneisyys ja erilaiset pelot. Joskus potilas ja omaiset saattavat kieltää toimintakyvyn muutokset ja elätellä epärealistisia kuvitelmia toipumisesta. Sairastumisen alkuvaiheessa kieltäminen voi palvella sopeutumisen kannalta tarpeellisena puolustusmekanismina, mutta pitkään jatkuessaan se estää surutyöskentelyä.
|
 |
 |
Korjaamisvaiheen aikana, sairastumiseen liittyvän tilanteen jo ehkä hieman vakiinnuttua, potilas ja hänen läheisensä alkavat löytää voimavaroja tilanteeseen sopeutuakseen. He kykenevät jo ehkä jonkin verran suunnittelemaan tulevaisuuttaan sairauden aiheuttamat rajoitukset huomioon ottaen. Edellytyksenä korjaamisvaiheen käynnistymiselle on luonnollisesti, että sairaus ja siihen liittyvät rajoitukset on kyetty kohtaamaan mahdollisimman realistisesti. |
|
Uudelleensuuntautumisen vaiheessa sairaus ja siihen liittyvät muutokset eivät enää yksinomaan täytä ajatuksia, vaan elämästä löytyy jälleen myös muita mielenkiinnon kohteita. |
 |
Jokainen sairastunut ja hänen läheisensä käy läpi omaa kriisiään yksilöllisellä tavallaan. Erilaisten tunnereaktioiden alkamisessa ja kestossa voi olla eroja ja reaktioiden sisältö ja voimakkuus voivat vaihdella. Jokin kriisin vaihe saatetaan ohittaa hyvinkin nopeasti, johonkin voidaan juuttua pitkäksikin aikaa. Aivoverenkiertohäiriöön liittyvät henkisen toimintakyvyn muutokset, kuten vaikeus oivaltaa omaa tilaansa, voivat osaltaan vaikeuttaa tilanteeseen sopeutumista. Aivoverenkiertohäiriöstä toipumisesta ja oireiden lievittymisestä ei koskaan voida antaa tarkkoja ennusteita. Tämän vuoksi voi epätietoisuus siitä, minkälaisia pysyviä muutoksia sairastuminen on tuonut mukanaan, vaikeuttaa sopeutumista ja elämänhallintaa.
Kriisistä voidaan selviytyä eri tavoin. Suuri osa potilaista ja heidän perheenjäsenistään pystyy selviytymään omin avuin sairastumisen aiheuttamasta kriisistä. Sairauteen sopeutumista edistävät osaltaan perheenjäsenten keskinäinen tuki ja muut läheiset ihmissuhteet. Tilanne saatetaan ratkaista pyrkimällä jatkuvasti löytämään uusia ratkaisuja sairastumisen aiheuttamiin ongelmiin. Joskus ratkaisuna on luovuttaminen ja alistuminen sairauteen.
sisällöstä vastaa TYKS 913, sisältö tarkistettu 3/2010
h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti h_kriisi
|
