Potilasohje / i / Kuntoutus ja neurologia / VSSHP
på svenska
Mihin aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutuminen perustuu?
Aivoverenkiertohäiriöissä osa aivokudosta vaurioituu pysyvästi, eivätkä tämän alueen hermosolut enää kykene hoitamaan tehtäviään. Aivoverenkiertohäiriön jälkeiseen oireistoon vaikuttaa vaurioituneiden solujen määrä ja sijainti. Vaurioituneet aivosolut eivät uusiudu, mutta toimivat hermosolut voivat korvata niitä. Uusia tehtäviä voivat ottaa itselleen joko tuhoutuneen solukon vieressä olevat tai vastakkaisessa aivopuoliskossa sijaitsevat hermosolut. Kuntoutuminen perustuu siten aivojen muotoutuvuuteen.
Kuntoutumisen tavoitteet
Kuntoutumisen tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle sitä toimintakykyä, mikä oli ennen sairastumista. Aivoverenkiertohäiriön seurauksena on usein pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Kuntoutumisen tavoitteena on silloin myös uusien tai korvaavien toimintamallien löytäminen.
Tavoitteiden tulee olla riittävän korkeita mutta samalla realistisia. Voi olla henkisesti vaikea kestää sitä, että tavoitteet on asetettu liian korkealle eikä niitä ole kovallakaan työllä mahdollista saavuttaa. Tavoitteita ei pidä silti asettaa liian matalalle, jolloin toimintakyky voi jäädä huonommaksi kuin mihin voisi olla mahdollisuus. Tavoitteiden asettaminen on kuntoutumista ohjaavan ammattihenkilöstön ja sairastuneen yhteistyötä. Ammattihenkilöstö kykenee kokemuksensa perusteella antamaan raamit mahdollisuuksista ja sairastunut asettaa oman elämänsä arvojen perusteella omat tavoitteensa. Tärkeintä on, että sairastunut voisi olla elämänlaatuunsa tyytyväinen fyysisistä tai muista rajoituksista huolimatta. Eri ihmisille elämänlaatu voi merkitä hyvin erilaisia asioita.
Kuntoutumisen tavoitteita on usein vaikea asettaa heti sairastumisen jälkeen. Yleensä on vasta muutaman viikon kuluttua mahdollista arvioida pitkän tähtäimen tavoitteita. Heti sairastumisen alkuvaiheesta lähtien edetään kuntoutumisessa pienin askelin, osatavoite kerrallaan. Esimerkiksi kävelyn opettelu edellyttää ensin kykyä nousta istumaan ja seisomaan. Myös osatavoitteet on hyvä sopia yhdessä kuntoutumista ohjaavien ammattihenkilöiden kanssa, jotta kaikki "puhaltavat yhteiseen hiileen".
Kuntoutumisen edellytykset
Kuntoutumiseen vaikuttaa monta tekijää. Tärkeätä on kuntoutujan oma motivaatio ja aktiivisuus. Kuntoutuminen perustuu taitojen uudelleen oppimiseen tai kokonaan uusien toimintamallien opetteluun. Kukaan muu ei voi opetella kuntoutujan puolesta, vaan ainoastaan ohjata hänen opetteluaan.
Kuntoutumisen edellytyksiin vaikuttaa vaurion vaikeusaste. Vaikeissa halvauksissa ei ole edellytyksiä kuntoutua samanlaiseen toimintakykyyn kuin lievissä. Aivojen keski- tai sisäosissa tapahtuvissa vaurioissa hermoradat vaurioituvat enemmän kuin itse hermosolut. Silloin terveiden solujen on vaikeampaa ottaa tehtäviä itselleen, ja ennuste on huonompi.
Kuntoutumiselle täytyy olla myös fyysiset edellytykset. Riittävä uni, harjoittelun mahdollistava ympäristö ja riittävä yleinen terveydentila ovat välttämättömiä. Usein joudutaan hoitamaan muita sairauksia ennen kuin kuntoutuminen edistyy. Fyysisten edellytysten lisäksi pitää olla myös henkiset edellytykset ja voimavarat tehdä kuntoutumisen vaatimaa raskasta työtä. Aivoverenkiertohäiriön seurauksena on usein masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta, mikä voi haitata kykyä osallistua kuntoutukseen.
Kuntoutujan toimintakyky ennen sairastumista vaikuttaa kuntoutumiseen. Jos kuntoutuja on esimerkiksi nivelrikon takia kävellyt huonosti jo ennen aivoverenkiertohäiriöön sairastumista, se vaikuttaa liikkumiskyvyn palautumiseen. Ainakaan ei voida tavoitella parempaa liikkumiskykyä kuin ennen sairastumista.
Kuntoutumisen ohjaaminen
Kuntoutuminen on sairastuneen omaa työtä, jota ammatti-ihmiset ohjaavat. Tämän takia puhutaankin kuntoutumisesta, joka edellyttää aktiivista omakohtaista panosta. Kuntoutumisessa pyritään hyödyntämään säilyneitä taitoja ja ohjataan niiden kautta uusien toimintojen opettelua. Kuntoutumisen aikana toimintaa yleensä palautuu jossain määrin. Esimerkiksi alussa täysin halvaantuneeseen lihakseen palautuu liikettä, jolloin tätä alkavaa toimintaa voidaan vahvistaa.
Jotkin taidot tai kyvyt saatetaan sairastumisen myötä menettää kokonaan. Tällöin kuntoutumisen ohjaaminen voi olla myös korvaavien keinojen opettelua. Esimerkiksi yksikätisesti toimien pystyy tekemään monia asioita. Korvaavien keinojen ja mahdollisten apuvälineiden käytön opetteleminen vaatii kuitenkin paljon harjoitusta. Samat periaatteet pätevät henkisiin toimintoihin. Esimerkiksi ohjataan muistia korvaavien apukeinojen käyttöä kuntoutujille, joilla on muistihäiriöitä.
Kuntoutus aloitetaan yleensä sairaalassa, mutta niin pian kun on mahdollista kuntoutuminen jatkuu kotona. Sairaalavaiheen pituus vaihtelee oireiden laadun ja vaikeuden mukaan. Kotiutumisen jälkeen terapiat tapahtuvat yleensä terapeutin vastaanotolla. Toimintaterapia ja fysioterapia voivat tarvittaessa toteutua myös kuntoutujan kotona.
Kuntoutumisen ennuste
Kuntoutumisen ennuste on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat yllämainitut edellytykset. Yleensä ensimmäiset kolme kuukautta ovat nopean, seuraavat kolme kuukautta kohtalaisen ja seuraavat puoli vuotta hitaan kuntoutumisen aikaa. Aktiivinen kuntoutuja voi vielä myöhemminkin kehittyä ja oppia uusia taitoja.
sisällöstä vastaa TYKS 913, sisältö tarkistettu 3/2012
h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti
|
