Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska
Yleishoito
Aivohalvauspotilaan akuuttivaiheen hoito pyritään järjestämään aivoverenkiertohäiriöyksikössä (jatkossa avh-yksikkö). Hoito avh-yksikössä kestää yleensä yhdestä viiteen vuorokautta, jonka jälkeen hoito jatkuu neurologisella vuodeosastolla. Alkuvaiheessa avh-potilaiden hoidossa painottuu normaaleista elintoiminnoista huolehtiminen, sekä sairauden etenemisen ja komplikaatioiden ennaltaehkäisy. Myös muut sairaudet, kuten sydänsairaudet tai diabetes, vaativat tehokasta hoitoa ja valvontaa.
Sairastuneen sydämen rytmiä, verenpainetta, pulssia ja hengitystä seurataan valvontalaitteiden avulla. Lisähapen antaminen happiviiksillä tai happinaamarilla voi usein myös olla tarpeen. Verensokeria ja lämpöä seurataan myös säännöllisesti. Mahdollista oireiden etenemistä ja tajunnantasoa seurataan alkuvaiheessa jatkuvasti, myös yöllä, jotta oireiden edetessä tilanteeseen pystytään puuttumaan heti.
 Asentohoitoon kiinnitetään aina erityistä huomiota. Raajat ja vartalo tuetaan tyynyin hyvään asentoon ja sairastunutta avustetaan asennon vaihdoksissa riittävän usein. Paras asento on hyvin tuettu kylkiasento. Oikea asento ehkäisee myös haitallista lihasjännitystä. Selin makuuta pitäisi välttää. Vaikka halvausoireita ei olisikaan voi käsi tai jalka jäädä esimerkiksi havaitsemis- tai tuntohäiriöiden vuoksi huonoon asentoon. Laskimoveritulpan ehkäisemiseksi käytetään verenohennuslääkehoidon lisäksi tukisukkia ja tarvittaessa AV-impulssipumppua ("pumppusukat").
Kaikissa päivittäisissä toiminnoissa pyritään heti alusta lähtien tukemaan kuntoutumista. Hoidossa ja kuntoutuksessa otetaan aina yksilöllisesti huomioon sairastuneen oireet, vointi ja jaksaminen. Hoitotoimien ja avustamisen yhteydessä henkilökunta seuraa ja arvioi aivoverenkiertohäiriön aiheuttamia oireita ja toimintakyvyn muutoksia sekä ohjaavat ja tukevat sairastunutta kaikkina vuorokauden aikoina.
Alkuvaiheessa aivoverenkierron tila on usein epävakaa, oireet voivat pahentua ja vaihdella ja potilas pidetään tämän ajan vuodelevossa uuden kohtauksen tai tilanteen vaikeutumisen ehkäisemiseksi. Potilaan liikkumista ja ylhäälläoloa lisätään tilannetta seuraten heti kun se on turvallista ja tilanne on vakaa.
Jos potilaalla on halvausoireita, hänet avustetaan ensin vuoteesen istumaan, sitten tuoliin/pyörätuoliin istumaan esimerkiksi ruokailua tai WC:hen menoa varten. Siirryttäessä tuoliin, vuoteeseen tai WC-istuimelle käytetään samoja tekniikoita, joita fysioterapiassa harjoitellaan. Koska kuntoutuminen perustuu taitojen uudelleen oppimiseen, ovat kaikki arjen toiminnot hyödyllisiä harjoitustilanteita. Peruslähtökohtana on, että sairastunutta autetaan vain niissä toiminnoissa, joita hän ei vielä itse pysty harjoitellulla tavalla suorittamaan. Itsenäiset siirtymiset tai liikkuminen ovat halvauspotilaalle sallittuja vasta sitten, kun fysioterapeutti on arvioinut niiden olevan tekniikaltaan oikeita ja turvallisia.
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneella voi olla puutteita havainnointi- ja toimintakyvyssä. Tämän vuoksi kaikki siirtymiset, keskustelu ja hoitotoimet toteutetaan halvaantuneelta puolelta. Alkuvaiheessa sairastunut väsyy hyvinkin nopeasti. Vähitellen sairastunut jaksaa keskittyä harjoittelemaan pidempiä aikoja. Jokaiselle pyritään luomaan sopiva päivärytmi tutkimukset, hoidot, terapiat ja lepohetket huomioiden. Omaisten tai läheisten vierailut piristävät potilasta, mutta avh-yksikössä vieraiden toivotaan viipyvän lyhyitä aikoja ja enintään kaksi vierasta kerrallaan.
Ensimmäisten vuorokausien aikana riittävä nesteytys annetaan suoraan suoneen. Joskus ruokailu ei onnistu nielemishäiriön vuoksi, jolloin ravinto annetaan nenämahaletkun kautta suoraan vatsalaukkuun (mikä on elimistölle normaalimpi tapa) tai tarvittaessa ravintoliuoksena suoneen. Niin pian kuin mahdollista pyritään normaaliin ruokailuun.
Hoitohenkilökunta testaa jokaisen potilaan kohdalla, että ruoan ja juoman nieleminen on turvallista ennen kuin potilas saa itse ruokailla. Paras ruokailuasento on kunnollinen istuma-asento aluksi vuoteessa ja myöhemmin tuolissa tai pyörätuolissa. Jos sairastunut ruokailee vuoteessa, on sängyn päädyn oltava riittävästi kohotettuna ja asento on tuettava tyynyillä.
 Ruokailutilanteet vaativat erityistä seurantaa ja ohjausta. Jos sairastuneella on vaikeuksia nielemisessä, ruokavalio muutetaan erityiseksi nielemisvaikeusdieetiksi. Omaisten on syytä varmistaa henkilökunnalta onko sairastuneella nielemisongelmia ennen kuin antavat potilaalle juotavaa tai syötävää. Muutenkin ylimääräisistä omista ruuista on syytä keskustella hoitajien kanssa, koska yksi tärkeä seurattava ja tarvittaessa insuliinilla hoidettava asia on lievästikin koholla oleva verensokeri (yli 8 mmol/l), joka akuuttivaiheessa lisää aivokudoksen vauriota ja heikentää potilaan ennustetta.
Virtsaamisen ongelmat ovat sairastumisen alkuvaiheessa tavallisia. Vuodelevon aikana alusastialle tai pulloon virtsatessa rakkoon voi jäädä virtsaa, joka saadaan tarkistettua erillisen ultraäänilaitteen avulla. Rakko voidaan tarvittaessa tyhjentää ohuen katetrin avulla. Kestokatetrin laittaminen on joskus välttämätöntä esimerkiksi tarkkojen virtsamäärien seuraamiseksi. Jos sairastunut kastelee, käytetään vaippaa. Säännöllisiä WC-käyntejä aletaan kuitenkin harjoitella heti kun voimat ja taidot riittävät. Vuodelepo ja lääkitykset voivat aiheuttaa myös suolen toiminnan ongelmia, joita voidaan helpottaa kuitupitoisen ruokavalion, lääkkeiden ja tarvittaessa peräruiskeiden avulla. Liikkumisen lisääntyessä nämäkin ongelmat yleensä helpottavat.
Jos sairastuneella on halvauksen tai neuropsykologisten oireiden vuoksi vaikeuksia esimerkiksi peseytymisessä ja pukeutumisessa, toimintoja harjoitellaan päivittäin hoitajien opastuksella ja tarvittaessa myös toimintaterapeutti arvioi tilannetta. Oppimisen kannalta on tärkeää, että ohjaus on yhdenmukaista ja toistuvaa. Myös omaisia ohjataan noudattamaan samoja periaatteita.
Sairastumisen myötä huomio kiinnittyy usein vain puutteisiin ja ongelmiin. Siksi olisikin tärkeää huomioida myös kaikki ne säilyneet taidot, joille tuleva elämä ja toiminta paljolti perustuu. Sopeutumisen kannalta on kuitenkin tarpeellista antaa itselleen ja muille mahdollisuus surra niitä menetyksiä, joita sairaus on tuonut mukanaan.
Jokaiselle sairastuneelle kootaan henkilökohtainen ohjauskansio, josta löytyy tietoa sairauteen liittyen. Sairaanhoitaja järjestää tarvittaessa lähimmälle omaiselle/läheiselle mahdollisuuden keskustella lääkärin kanssa.
Lääkehoito
Heti sairauden alkuvaiheessa toteutettavilla hoidoilla pyritään vaikuttamaan tekijöihin, jotka saattaisivat pahentaa aivoverenkiertohäiriötä (esimerkiksi vuodon tai infarktin laajeneminen tai turvotuksen kehittyminen vauriota ympäröivään aivokudokseen), tai aiheuttaa sen nopean uusimisen. Erityisen tärkeää tilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi on huolehtia neste-ja suolatasapainosta, riittävästä hapensaannista sekä optimoida verenpaine, verensokeri ja lämpötila.
Useimmilla aivohalvauspotilailla on alkuvaiheessa häiriöitä näissä peruselintoiminnoissa ja säätelyjärjestelmissä. On havaittu, että esimerkiksi kohonnut verensokeri ja lämpötila lisäävät aivokudoksen vauriota ja heikentävät potilaan ennustetta, jonka vuoksi ne pyritään pitämään riittävän alhaisella tasolla. Potilaan tila vaatii yleensä aina myös nestetasapainon korjaamista tiputuksella.
Kohonnut verensokeri hoidetaan insuliinilla joko ihonalaisesti tai suonensisäisesti. Verenpainetta ei alkuvaiheessa yleensä lääkitä kuin tarvittaessa aivoverenvuotopotilailla tai sellaisilla infarktipotilailla, joiden verenpainetaso on hyvin korkea. Aivoinfarktissa alkuvaiheen korkea verenpaine on elimistön suojamekanismi, jolla pyritään turvaamaan aivoverenkiertoa. Osalla aivoinfarktipotilaista oireet saattavat edetä ensimmäisinä vuorokausina, jolloin joissain tapauksissa aloitetaan verenohennushoito joko suonensisäisesti tai pistoksina ihonalaisesti.
Sairastumisvaiheessa on etenkin vakavammin sairastuneita uhkaamassa monia lisäsairauksia. Alkuvaiheen hoidon tärkeä tavoite onkin näiden komplikaatioiden ehkäiseminen. Laskimo- ja keuhkoveritulpan syntyä pyritään riskipotilailla estämään ihon alle annosteltavalla verenohennuslääkkeellä yhdessä tukisukkien kanssa. Pahoinvointia lääkitään tarvittaessa ja pyritään estämään oksennuksen joutuminen hengitysteihin, mikä aiheuttaisi keuhkokuumeen. Jos tulehdus kuitenkin kehittyy sitä hoidetaan yleensä suonensisäisellä antibiootilla. Lisäksi AVH-potilaalla on usein erilaisia sydänkomplikaatioita, kuten rytmihäiriöitä ja sydänlihaksen hapenpuutetta tai sydämen vajaatoimintaa, joita tarvittaessa myös lääkitään.
sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältöä muutettu 3/2012
h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti
|
