Yhteystiedot SuomeksiPå svenskaIn English
PÄÄVALIKKO
Tietoa tutkimuksista
 
Tietoa sairauksista ja hoidosta
 
Tietoa kuntoutuksesta
 
Aivovamman saaneen opas
 
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas
 
Sisällysluettelo
 
A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
 
» B Oireet ja seuraukset
 
B 4 Henkisen toimintakyvyn häiriöt
 
C Sairastumisen alkuvaihe
 
D Kuntoutuminen
 
E Apuvälineet
 
F Uuden elämäntilanteen hallinta
 
G Sosiaaliturva
 
H Usein kysyttyä
 
I Lisätietolinkkejä
 
J Aivoverenkiertohäiriösanastoa
 
AVH-potilaan asentohoito ja siirtyminen
 
Apuvälineet
 
Fysioterapia
 
Kuntoutusohjaajat
 
Sosiaalityö
 
Toimintaterapia
 
Muuta tietoa
 
Linkkejä
 
Tietoa terveyden edistämisestä
 
Sairaalahygienia ja infektion torjunta
 
Tietoa ammattilaiselle
 
Sairaalat, osastot ja palvelut
 
Potilasmaksut
 
Potilaan oikeudet
 
Linkkejä tiedonhakuun
 
Tietoa ohjepankista
 
Sivukartta
 
SANAHAKU
hakuohje | sivukartta
TARKENNETTU HAKU
Kirjautuneena:

  

Tietoa kuntoutuksesta | Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas | B Oireet ja seuraukset
      Tulostettava versio Lähetä artikkeli kaverille  

B 3 Puheen motoriset häiriöt l. dysartriat



Potilasohje / i / Kuntoutus ja neurologia / VSSHP
på svenska

Miten aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa ääntämiseen ja äänen tuottamiseen?

Ääntöelimistön toiminnan häiriöt

Ääntämisen ja äänen tuottamisen häiriöitä eli puheen motoriikan häiriöitä kutsutaan dysartrioiksi. Usean eri aivoalueen vauriot voivat aiheuttaa dysartriaa. Ääntöelimistöön kuuluvat kurkunpää, kieli, kova ja pehmeä suulaki sekä kasvojen lihakset, joita hermottavat aivohermot lähtevät aivorungon alueelta. Aivorungon vaurion seurauksena voi olla vaikeuksia myös hengityksessä, nielemisessä sekä äänen tuotossa.

Dysartriapotilas löytää sanat vaivatta ja ymmärtää puheen, pystyy lukemaan ja kirjoittamaan, mutta ääntöelimistö ei toimi. Dysartria on eri asia kuin afasia, jossa puheen tuoton vaikeuteen liittyy myös ymmärtämis-, lukemis- ja kirjoitushäiriö.

Dysartrisen potilaan puhe voi lievimmillään olla vain epätäsmällistä, vaikeimmillaan siitä on mahdotonta saada selvää. Puhe voi olla honottavaa pehmeän suulaen toimintahäiriön vuoksi, jolloin varsinkin konsonantit muuttuvat epäselviksi. Myös ääntämisen ja hengittämisen yhteistoiminnassa voi olla vaikeuksia, jolloin puhe voi olla katkonaista ja hiljaista. Dysartrisilla puhujilla voi varsinkin sairauden alkuvaiheessa olla myös nielemisvaikeuksia (ks. kpl nielemisvaikeudet B2).

Dysartrian kuntoutus vaatii puheen lihastoiminnan kuntoutusta samaan tapaan kuin vartalon ja raajojen halvaus fysioterapiaa. Kuntoutuksessa voidaan esimerkiksi harjoitella lihastoiminnan oikeaa ajoitusta, paikkaa ja suuntaa. Näiden harjoittelu on tärkeämpää kuin voiman harjoittaminen. Puheterapiassa säädellään hengitystä ja puhumiseen tarvittavaa ilmanpainetta, tehdään ääniharjoituksia, harjoitetaan nenänielun sulkua, tarkennetaan ääntämisliikkeitä ja pyritään löytämään puheeseen luonnollisempi sävelkulku. Dysartriapotilas pystyy useimmiten harjoittelemaan itsenäisesti puheterapeutin ohjeiden mukaan. Tiivis, itsenäinen harjoittelu auttaa kuntoutumisessa.

Jos puheesta on vaikea saada selvää, voidaan ilmaisun tukena käyttää puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä ja -laitteita. Sellaisia voivat olla kirjoittaminen käsin tai jollakin koneella, sanataulu tai aakkostaulu. Puheterapeutti suunnittelee potilaan kanssa sopivan menetelmän tai tekee lähetteen Tikoteekkiin (kts. E2).

Dysartriakuntoutusta antavat puheterapeutit. Puheterapeutteja on keskussairaaloissa, terveyskeskuksissa ja yksityisinä ammatinharjoittajina. Kuntoutuksen kustannuksista vastaa terveyskeskus, keskussairaala tai Kansaneläkelaitos.

Kysy lisää:
Puheterapeutti___________________________ puh.__________


sisällöstä vastaa TYKS kuntoutus ja neurologia, sisältöä muutettu 7/2010
h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti h_dysartria


Soile Laine 08.07.2010

Takaisin
Takaisin