SuomeksiPå svenskaIn English
PÄÄVALIKKO
Tietoa tutkimuksista
 
Tietoa sairauksista ja hoidosta
 
Tietoa kuntoutuksesta
 
Aivovamma - tietoa aivovamman saaneelle ja hänen läheisilleen
 
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas
 
Sisällysluettelo
 
» A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
 
B Oireet ja seuraukset
 
C Sairastumisen alkuvaihe
 
D Kuntoutuminen
 
E Yhteydenotot
 
F Apuvälineet
 
G Uuden elämäntilanteen hallinta
 
H Sosiaaliturva
 
I Usein kysyttyä
 
J Lisätietolinkkejä
 
K Aivoverenkiertohäiriösanastoa
 
AVH-potilaan asentohoito ja siirtyminen
 
Apuvälineet
 
Fysioterapia
 
Kuntoutusohjaajat
 
Sosiaalityö
 
Toimintaterapia
 
Muuta tietoa
 
Linkkejä
 
Tietoa terveyden edistämisestä
 
Sairaalahygienia ja infektion torjunta
 
Tietoa ammattilaiselle
 
Potilasmaksut
 
Potilaan oikeudet
 
Linkkejä tiedonhakuun
 
Sivukartta
 
Tietoa ohjepankista
 
SANAHAKU
hakuohje | sivukartta
TARKENNETTU HAKU
Kirjautuneena:

  

Tietoa kuntoutuksesta | Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas | A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
      Tulostettava versio Lähetä artikkeli kaverille  

A 8 Mikä on TIA-kohtaus?



Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska

TIA-kohtaus

TIA- kohtauksella tarkoitetaan ohimenevää aivoverenkierron häiriötä (transient ischaemic attack, TIA). Tällöin jonkun aivovaltimon verenkierto ohimenevästi heikkenee tai loppuu, mutta niin lyhyeksi aikaa, että pysyvää vauriota (aivoinfarktia) ei ehdi syntyä.

Syyt ja riskitekijät

TIA- kohtaus on merkki aivoverenkiertosairaudesta ja vakava varoitus uhkaavasta aivoinfarktista. Näin ollen sen syyt ja riskitekijät ovat samat kuin aivoveritulpan (katso C4 Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijät ja uusiutumisen esto). Taustalla voi olla aivovaltimoiden kovettumatauti, johon ovat johtaneet erilaiset riskitekijät kuten verenpainetauti, tupakointi, sokeritauti tai monet riskitekijät yhdessä. Taustalla voi olla myös sydänsairaus kuten rytmihäiriö, sydänveritulpan jälkitila tai sydämen läppävika.

Oireet

TIA- kohtausten luonteeseen kuuluu, että ne ovat ohimeneviä ja kestävät usein vain joitakin minuutteja, tyypillisimmillään maksimissaan tunnin. Alunperin TIA- kohtauksen määritelmään on kuulunut, että oireiden täytyy hävitä yhden vuorokauden kuluessa. Pitempään kuin tunnin kestävissä oireissa voidaan nykyaikaisilla kuvauslaitteilla usein kuitenkin todeta, että kyseessä onkin ollut pieni veritulppa.

TIA- kohtauksessa saattaa oireena olla mikä tahansa samanlainen oire kuin aivoinfarktissakin, ero on siis ainoastaan oireen kestossa. Tavallisimpia ovat ohimenevä toispuoleinen halvaus, toisen puolen puutuminen, puhevaikeus tai näköhäiriöt (esimerkiksi näön menetys toisesta silmästä).

Oireet ovat yleensä yksittäisiä, mutta voivat myös toistua. Mitä useammin oire toistuu ja erityisesti jos oire uusiutuu yhä nopeammin sitä suurempi mahdollisuus on sairastua pysyvään halvaukseen.

Ennuste

TIA-kohtaukseen on suhtauduttava yhtä vakavasti ja kiireellisesti kuin jos oire olisi jäänyt pysyväksi. Oireiden ohittumista ei saa jäädä odottelemaan kotiin, vaan hoitoon on lähdettävä heti. Joskus aivovaltimo saattaa olla edelleen tukossa vaikka oireet hetkeksi väistyisivätkin.  

Ennuste riippuu ennen kaikkea aivoverenkiertosairauden taustalla olevista tekijöistä. Aivoveritulpan syntyminen pyritään estämään tunnistamalla ja hoitamalla TIA- kohtaukseen johtaneet riskitekijät nopeasti sekä aloittamalla oikeanlainen, kunkin potilaan yksilöllisten riskitekjöiden ja syiden mukainen uusiutumista ehkäisevä lääkitys. Jos taustalla on koholla ollut verenpaine, sitä ei saa alentaa nopeasti, vaan verenpaine pyritään  laskemaan vähitellen normaalitasolle.



sisällöstä vastaa TYKS AVH-valvonta, sisältö tarkastettu 3/2012

h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_TIA h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti


Eva Koli 12.11.2014

Takaisin
Takaisin