Yhteystiedot SuomeksiPå svenskaIn English
PÄÄVALIKKO
Tietoa tutkimuksista
 
Tietoa sairauksista ja hoidosta
 
Tietoa kuntoutuksesta
 
Aivovamman saaneen opas
 
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas
 
Sisällysluettelo
 
» A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
 
B Oireet ja seuraukset
 
C Sairastumisen alkuvaihe
 
D Kuntoutuminen
 
E Apuvälineet
 
F Uuden elämäntilanteen hallinta
 
G Sosiaaliturva
 
H Usein kysyttyä
 
I Lisätietolinkkejä
 
J Aivoverenkiertohäiriösanastoa
 
AVH-potilaan asentohoito ja siirtyminen
 
Apuvälineet
 
Fysioterapia
 
Kuntoutusohjaajat
 
Sosiaalityö
 
Toimintaterapia
 
Muuta tietoa
 
Linkkejä
 
Tietoa terveyden edistämisestä
 
Sairaalahygienia ja infektion torjunta
 
Tietoa ammattilaiselle
 
Sairaalat, osastot ja palvelut
 
Potilasmaksut
 
Potilaan oikeudet
 
Linkkejä tiedonhakuun
 
Tietoa ohjepankista
 
Sivukartta
 
SANAHAKU
hakuohje | sivukartta
TARKENNETTU HAKU
Kirjautuneena:

  

Tietoa kuntoutuksesta | Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas | A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
      Tulostettava versio Lähetä artikkeli kaverille  

A 7 Mikä on aivolaskimotukos eli sinustromboosi?



Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska

Sinustromboosilla tarkoitetaan tukosta aivolaskimoiden verenkierrossa, kun taas huomattavasti yleisemmässä aivoveritulpassa on kyse aivovaltimoiden tukoksesta.

Aivolaskimotukoksen oireiden alku on usein asteittainen ja oireet voivat kehittyä hitaasti jopa viikkojen kuluessa. Joskus oireet voivat alkaa myös hyvin äkillisesti kovalla päänsäryllä tai kouristuskohtauksella. Oireet riippuvat siitä, mikä laskimo on tukkeutunut. Tavallisimpia oireita ovat päänsärky, kuume, tajunnan heikentyminen, erilaiset halvaukset ja epileptiset kohtaukset.

Aivolaskimotukosta esiintyy eniten nuorilla naisilla. Sille altistavat esimerkiksi e-pillerit, perinnöllinen veritulppataipumus tai jokin pään alueen tulehdussairaus kuten esimerkiksi poskiontelo- tai otsaontelotulehdus. Aivolaskimotukoksen kehittyminen voi liittyä myös esimerkiksi synnytykseen, leikkauksen aiheuttamaan veren hyytymishäiriöön, nestevajaustilaan, verisairauteen tai pään alueen vammaan. Aivolaskimotukokseen saattaa liittyä myös laskimon läheisen aivokudoksen verenvuoto tai veritulppa. Aivolaskimotukos varmennetaan yleensä aivojen magneettikuvauksella, mutta joskus se voi näkyä jo pään tietokonekuvauksessakin.

Aivolaskimotukosta hoidetaan suonensisäisellä tai pistoksina annettavalla hepariinilla eli veren hyytymistä hidastavalla lääkkeellä. Lisäksi huolehditaan riittävästä nesteytyksestä. Jos syynä on tulehdustauti, se hoidetaan samalla. Joskus aloitetaan myös suonensisäinen kortisonihoito, jos hepariinihoito ei tunnu riittävän ja kallonsisäinen paine on koholla. Jatkohoidoksi aloitetaan verenohennushoito (Marevan), jonka käyttöä jatketaan vähintään kuusi kuukautta, kunnes aivolaskimot on todettu magneettiverisuonikuvauksella avoimiksi. Jos potilaalla on käytössään e-pillerit, niiden käyttö lopetetaan ja hormonien käyttö on kielletty jatkossakin.

Aivolaskimotukoksen ennuste oli aikaisemmin huono, mutta nykyisin tehostuneen diagnostiikan ja hoidon aikana lähes kaikki toipuvat siitä hyvin.


sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältö tarkastettu 3/2012

h_avh h_aivolaskimotukos h_sinustromboosi h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti


Eva Koli 12.04.2012

Takaisin
Takaisin