Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska
Aivojen takaosaan ja aivorunkoon tuovat verta nikamavaltimot, jotka yhdistyvät kallonpohjassa kallonpohjavaltimoksi. Jos jompikumpi nikamavaltimoista tukkeutuu, syntyy veritulppa aivorungon alueelle. Oireet voivat tällöin olla hyvin monenlaisia, esimerkiksi silmänliikehäiriö ja siihen liittyen kaksoiskuvat, mustuaisten kokoero, nielemisvaikeus sekä äänen käheys äänihuulihalvauksen vuoksi. Kipu- ja lämpötunto voivat myös heiketä kehon vastakkaiselta puolelta vaurioon nähden. Aivorunkoveritulppaan saattaa liittyä myös saman puolen pikkuaivoveritulppa, jonka oireet on selitetty toisessa potilasohjeessa (katso A6 Mikä on aivoverenkiertohäiriö pikkuaivoissa?).
Joskus nikamavaltimon tukos saattaa vielä usean vuorokaudenkin kuluttua oireiden alkamisesta levitä ylemmäs kallonpohjavaltimon alueelle, jolloin oireet selvästi vaikeutuvat. Tällöin puhutaan basilaaritromboosista eli kallonpohjavaltimon tukoksesta. Sen oireita ovat molemminpuolinen raajojen heikkous tai holtittomuus ja tuntohäiriö, joskus jopa neliraajahalvaus, puheen puuromaisuus ja vaikeat silmänliikehäiriöt.
Kallonpohjavaltimon tukosta hoidetaan suonensisäisellä hepariinilla eli verenhyytymistä hidastavalla lääkkeellä ja usein tukosta yritetään avata myös liuotushoidolla. Kallonpohjavaltimon tukoksen ennuste on huono, ilman mitään hoitoa jopa 90 % potilaista kuolee. Joskus harvoin kallonpohjavaltimon tukos voi kuitenkin aueta itsestäänkin, mutta aivokudokseen on silti saattanut ehtiä kehittyä pysyviä vaurioita ilmeten esimerkiksi muistihäiriöinä ja etenkin alkuvaiheessa uneliaisuutena.
Verisuonitukosten syyt aivorungon alueella ovat samat kuin isoissa aivoissa ja myös uusiutumisen ehkäisy perustuu samoihin asioihin.
sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältö tarkastettu 3/2012
h_aivorunkoveritulppa h_basilaaritromboosi h_veritulppa h_verisuonitukos h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti
|
