Yhteystiedot SuomeksiPå svenskaIn English
PÄÄVALIKKO
Tietoa tutkimuksista
 
Tietoa sairauksista ja hoidosta
 
Tietoa kuntoutuksesta
 
Aivovamman saaneen opas
 
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas
 
Sisällysluettelo
 
» A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
 
B Oireet ja seuraukset
 
C Sairastumisen alkuvaihe
 
D Kuntoutuminen
 
E Apuvälineet
 
F Uuden elämäntilanteen hallinta
 
G Sosiaaliturva
 
H Usein kysyttyä
 
I Lisätietolinkkejä
 
J Aivoverenkiertohäiriösanastoa
 
AVH-potilaan asentohoito ja siirtyminen
 
Apuvälineet
 
Fysioterapia
 
Kuntoutusohjaajat
 
Sosiaalityö
 
Toimintaterapia
 
Muuta tietoa
 
Linkkejä
 
Tietoa terveyden edistämisestä
 
Sairaalahygienia ja infektion torjunta
 
Tietoa ammattilaiselle
 
Sairaalat, osastot ja palvelut
 
Potilasmaksut
 
Potilaan oikeudet
 
Linkkejä tiedonhakuun
 
Tietoa ohjepankista
 
Sivukartta
 
SANAHAKU
hakuohje | sivukartta
TARKENNETTU HAKU
Kirjautuneena:

  

Tietoa kuntoutuksesta | Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen opas | A Yleistä aivoverenkiertohäiriöistä
      Tulostettava versio Lähetä artikkeli kaverille  

A 4 Mikä on lukinkalvonalainen verenvuoto eli SAV?



Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP 
på svenska

Lukinkalvonalainen verenvuoto eli SAV (subaraknoidaalivuoto) aiheutuu aivojen pinnalla kulkevan verisuonen repeytymisestä. Repeytymisen yhteydessä veri vuotaa aivojen pinnalle sekä usein myös aivo-selkäydinnesteen täyttämiin aivokammioihin aivojen keskellä.

Esiintyvyys

SAV aiheuttaa 5 % aivoverenkiertohäiriöistä katsottaessa kaikkia ikäryhmiä yhdessä. Suomessa siihen sairastuu vuosittain noin 1000 henkilöä. Muista aivoverenkiertohäiriöistä SAV poikkeaa muun muassa siinä, että sairastuneet ovat yleensä selvästi nuorempia keskimääräisen sairastumisiän ollessa alle 50 vuotta. Ennen aikuisikää sairastuminen on kuitenkin harvinaista.

Syyt ja riskitekijät

SAV:n syynä on yleisimmin (80-90 %:ssa) aivovaltimon seinämässä olleen pullistuman (aneurysma) puhkeaminen. Noin 10 %:ssa syynä on synnynnäisen valtimoiden ja laskimoiden muodostaman verisuoniepämuodostuman (AV-malformaatio) repeäminen. Pienessä osassa tapauksista syy jää löytymättä. Lisäksi tunnetaan vammoihin liittyvä SAV, jota ei käsitellä tässä yhteydessä.

Valtimopullistumien syntysyitä tunnetaan puutteellisesti. Noin 10 %:n tiedetään olevan perinnöllisiä. Taustalla saattaisi olla myös verisuonen seinämän synnynnäinen heikkous. Toisaalta tiedetään, että ainakin tupakointi on SAV:n riskitekijä. On mahdollista, että jotkut esimerkiksi elintapoihin liittyvät tekijät voivat haurastuttaa verisuonten seinämää, jolloin siihen pääsee kehittymään pullistuma. Myös alkoholinkäytön ja verenpainetaudin on todettu lisäävän SAV:n riskiä. Riskin lisääntyminen liittyy tällöin ilmeisesti ainakin osittain vain puhkeamisen vaaran lisääntymiseen eikä välttämättä pullistumien todennäköisyyden lisääntymiseen. Osa valtimopullistumista ei koskaan puhkea eikä siis aiheuta SAV:ta. Naisilla SAV on hieman yleisempi kuin miehillä.

Oireet

SAV:n tyypillisin oire on ponnistustilanteeseen liittyvä räjähtävän voimakas päänsärky. Jotkut saattavat ikään kuin tuntea että "jotain repesi päässä". Joillakin saattaa esiintyä alussa tunne siitä kuin "jotain valuisi päässä" (veri valuu alaspäin). Toisaalta monissa tapauksissa sairaus saattaa aiheuttaa äkillisen tajuttomuuden, ilman että potilas ehtii valittaa mitään. Tajunta saattaa laskea myös vähitellen aivoverenvuodon alkamisen jälkeen. Joskus SAV:n yhteydessä verta vuotaa myös aivokudoksen sisään (ks. A3 Mikä on aivojen sisäinen verenvuoto?). Tajuissaan pysyvillä potilailla esiintyy kovan päänsäryn lisäksi usein pahoinvointia ja sekavuutta.

Ennuste

SAV on erittäin vakava sairaus. Puolet sairastuneista kuolee ensimmäisen kahden viikon aikana, suurin osa heistä jo ennen kuin ehtivät sairaalaan. Niistä, jotka selviytyvät alkuvaiheesta suuri osa toipuu hyvin ja osa täysin ennalleen. Hengissä selviytyneiden ennuste riippuu ennen kaikkea vuotokohdasta ja siitä, onko vuotoa tapahtunut aivokudoksen sisään. Aivokudoksen sisäisten vuotojen ennuste on esitetty toisaalla (ks. A3 Mikä on aivojen sisäinen verenvuoto?). Jos vuoto on tapahtunut vain aivojen pinnalla, suuri osa sairastuneista toipuu ennalleen, mutta joillekin voi jäädä joskus hankaliakin pysyviä oireita esimerkiksi muistitoimintojen alueelle. Osalle saattaa kehittyä myöhemmin aivo-selkäydinnesteen kierron häiriö (matalapaineinen hydrocephalus, NPH), joka voi vaatia leikkaustoimenpiteen. Häiriön oireina ovat muistin, tasapainon ja virtsanpidätyskyvyn heikentyminen.

Käytännössä kaikki todetut verisuonipoikkeamat, pullistumat tai epämuodostumat, pyritään hoitamaan kirurgisesti. Jos tässä on onnistuttu, on uusiutumisriski erittäin pieni, käytännössä usein olematon. Jos syytä ei pystytä kirurgisesti hoitamaan, on uusiutumisriski merkittävä; puolella potilaista tapahtuu uusi vuoto puolen vuoden kuluessa. Tämän jälkeen riski on noin kolme prosenttia vuodessa. Kaikkein paras ennuste on niillä, joilla vuotoon ei löydetä syytä. Heillä ei ole leikkauksiin liittyviä riskejä, uusiutumisriski on hyvin pieni ja myös taudinkuva on usein alunperinkin melko lievä.


sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältö tarkastettu 3/2012

h_sav h_subaraknoidaalivuoto h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti


Avh-työryhmä 12.04.2012

Takaisin
Takaisin