Potilasohje / i / Neurologia / VSSHP
på svenska
Aivojen verenkierto
Elimistö on pyrkinyt turvaamaan tärkeimmän elimensä, aivojen, verenkierron monin tavoin. Aivoihin tuo verta neljä suurta valtimoa: kaksi kaulavaltimoa ja kaksi nikamavaltimoa. Kaikki valtimot ovat yhteydessä toisiinsa aivojen pohjalla sijaitsevan verisuonikehän välityksellä. Tästä järjestelmästä johtuen yhdenkin valtimon riittävä verenkierto pystyy huolehtimaan koko aivojen verensaannista.
Aivojen sisällä verenkierto jakautuu kolmelle päähaaralle: etummaiselle, keskimmäiselle ja takimmaiselle aivovaltimolle, joita on kutakin kaksi eli yksi kumpaakin aivopuoliskoa kohden. Nämä päävaltimot haarautuvat vielä lukuisiin pieniin haaroihin.
Aivoverenkiertohäiriöt (AVH)
Aivoverenkiertohäiriöitä (AVH) erotetaan kaksi pääryhmää: aivoveritulpat eli aivoinfarktit ja aivoverenvuodot, joista käytetään usein myös yhteisnimitystä aivohalvaus. AVH:sta noin 85 % johtuu aivoveritulpista ja 15 % verenvuodoista. Näiden oireet voivat olla hyvin samanlaiset, vaikka ne syntytavaltaan ja hoidon suhteen eroavat toisistaan suuresti. Potilaalle sairaalassa tehtävillä tutkimuksilla pyritään selvittämään minkälaisesta aivoverenkiertohäiriöstä on ollut kyse ja mitkä tekijät ovat olleet syynä kyseisen verenkiertohäiriön syntymiseen. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida uuden sairastumisen riskiä sekä suunnitella hoito, jolla pyritään ehkäisemään uudelleen sairastuminen.
Aivoveritulpat eli aivoinfarktit
Aivoveritulppa on aivoverenkierron sairauksista tavallisin. Siinä jokin aivoihin verta tuovista valtimoista tukkeutuu joko ahtauman tai hyytymän seurauksena. Tukos voi olla myös ohimenevä; nopeasti ohittuvia aivoverenkiertohäiriöitä kutsutaan TIA- kohtauksiksi. Ne ennakoivat usein pysyvän tukoksen ilmaantumista.
Aivoverenvuodot
Aivoverenvuodoissa joko aivojen pinnalle tai aivokudoksen sisään vuotaa verta verisuonen seinämässä olevan repeytymän takia. Repeytymä syntyy yleensä joko verenpainetaudin seurauksena, vamman aiheuttamana tai perinnöllisistä syistä - muut syyt ovat harvinaisia. Aivoverenvuodot syntyvät yleensä äkkiarvaamatta ilman ennakoivia oireita.
Aivoverenkiertohäiriöiden oireista
Aivoverenkiertohäiriöiden oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Oireet riippuvat paitsi vaurion laadusta (veritulppa tai verenvuoto) niin ennen kaikkea vaurion laajuudesta ja sijainnista. Keskushermosto on rakentunut siten, että vasen aivopuolisko huolehtii oikean puolen raajojen toiminnasta ja pääosin esimerkiksi puheesta. Oikea aivopuolisko puolestaan huolehtii vasemman puolen raajojen toiminnasta ja pääosin esimerkiksi hahmottamisesta. Monia toimintoja, kuten näköä ja muistia, säädellään molemmista aivopuoliskoista.
Tavallisin aivoverenkiertohäiriön oire on toispuoleinen heikkous, joka voi vaihdella lievästä heikkoudesta täydelliseen halvaukseen. Usein heikkouteen liittyy myös tunnon häiriintyminen (yleensä puutuminen) kyseisissä raajoissa, mutta tuntohäiriö saattaa esiintyä yksinäänkin. Myös äkillinen puhevaikeus on tavallinen oire. Se voi olla sanojen löytämisen vaikeutta, jolloin usein esiintyy myös oikean puolen raajojen heikkoutta tai puheen epäselvyyttä. Samoin äkillinen toimintakyvyn häiriö, jonka läheiset usein kuvaavat "sekavuudeksi", voi olla oire AVH:stä. Hyvin tavallisia ovat myös äkilliset näköoireet, joko kahtena näkeminen, toisen tai molempien silmien näköhäiriö tai näkökentän supistuminen.
Päänsärkyä ei välttämättä liity aivoverenkiertohäiriöihin lainkaan, varsinkaan ensioireina. Aivoverenvuodoissa sitä esiintyy useammin, erityisesti lukinkalvonalaisessa verenvuodossa (SAV), mutta aivoveritulpissa taas melko harvoin. Äkillisesti alkava kävely- ja tasapainovaikeus, johon usein liittyy voimakas huimaus ja pahoinvointi voi olla aivoverenkiertöhäiriön oire, vaikka tavallisimmin pelkkä huimaus johtuu muista syistä. Tajunnan häiriöt liittyvät yleensä vain vakaviin aivoverenvuotoihin tai laajoihin aivoveritulppiin. Myös äkilliset tajuttomuus-kouristuskohtaukset voivat kuulua aivoverenkiertohäiriöiden ensioireisiin.
Aivoverenkiertohäiriöiden oireet alkavat yleensä hyvin äkillisesti, ovat voimakkaimmillaan alkuvaiheessa ja lievenevät vähitellen ajan kuluessa. Oireet voivat alkaa myös yön aikana nukkuessa, jolloin ne tulevat ilmi herätessä. Vaurion laajuudesta ja sijainnista lähinnä riippuu kuinka vaikeita ja pysyviä oireita sairaudesta jää.
sisällöstä vastaa TYKS 712, sisältö tarkistettu 3/2012
h_avh h_aivoverenkiertohäiriö h_aivohalvaus h_aivoveritulppa h_aivoinfarkti
|
