på svenska | in english |
Koeputkihedelmöityshoito
Hoidon tarkoituksena on kasvattaa joukko munasoluja, jotka poimitaan ja hedelmöitetään laboratoriossa. Hedelmöittyneitä alkioita viljellään 2 – 3 pv ajan, minkä jälkeen siirretään 1 tai 2 alkiota kohtuun kasvamaan.
Koeputkihedelmöitystä (IVF) varten munasarjoista poimitut munasolut erotetaan laboratoriossa munarakkulanesteestä. Munasolut siirretään yhdessä siittiöiden kanssa elatusnestettä sisältävään maljaan lämpökaappiin, jossa varsinainen hedelmöittyminen tapahtuu.
Mikroinjektiohedelmöityksessä (ICSI) pistetään yksi siittiö lasineulalla munasolun sisään. Alkioiden kasvatus ja kehittyminen tapahtuu kuten koeputkihedelmöityksessä. Hedelmöitysmuotoa käytetään, kun siemennesteen hedelmöityskyvyn katsotaan olevan voimakkaasti alentunut tai mikäli aiemmissa IVF-hoidoissa munasolujen hedelmöit-tyminen on ollut heikkoa.
Munasolujen hedelmöittyminen tarkastetaan keräystä seuraavana aamuna. Alkiot muodostuvat hedelmöittyneiden munasolujen jakautuessa. Alkion solut jakaantuvat kerran 18 – 24 tunnissa. Alkio tai alkiot siirretään yleensä kaksi vuorokautta munasolujen poiminnan jälkeen, jolloin niissä on 2 – 6 solua.
Jos hoitokierrosta jää ylimääräisiä hyvänlaatuisia alkioita, ne voidaan syväjäädyttää myöhempää käyttöä varten. Pakastamisesta teemme pariskunnan kanssa erillisen sopimuksen alkioiden varastoinnista. Sopimus tehdään kolmena kappaleena, mitkä tulee olla täytettyinä viimeistään punktio-ohjaukseen tultaessa.
Hoidon suunnittelu
Hoidon alkuvaihe koostuu lääkehoidosta, jolla stimuloidaan munarakkuloiden kasvua ja estetään munasolujen ennenaikainen irtoaminen. Vaste hoidolle on yksilöllinen, joten hoito-ohjelma on suunniteltava yksilöllisesti hoidonsuunnittelukäynnillä. Hoidon kulkua seurataan tarkasti ultraäänitutkimuksin ja tarvittaessa myös verikokein, jotta hoidon ajoitus onnistuisi ja mahdolliset haittavaikutukset saataisiin minimoitua.
Mahdollisia ongelmia
Joskus hoito ei etene suunnitellussa aikataulussa tai se joudutaan keskeyttämään poikkeavan hoitovasteen, huonon hedelmöittymisen tai poikkeavan alkiolaadun vuoksi. Vaste stimulaatiohoidolle voi olla liian vähäinen, jolloin munarakkulat eivät lähde kasvamaan, vaikka lääkeannosta lisätään. Munarakkuloita voi myös kehittyä liikaa, jolloin munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymän riski kasvaa. Huonon hedelmöittymisen tai poikkeavan alkiolaadun vuoksi hoitoja joudutaan keskeyttämään harvoin.
Munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (OHSS)
OHSS on koeputkihoitojen yleisin ja merkittävin komplikaatio. Lievä oirehdinta on melko yleistä. Vaikean, sairaalahoitoa vaativan OHSS:n riski on koeputkihedelmöityshoidoissa noin 0,5 - 2 %. Erityisen alttiita OHSS:lle ovat naiset, joilla on todettu polykystiset munasarjat (PCO) sekä nuoret, alipainoiset naiset. OHSS:n tyypillisiä oireita ovat vatsan turpoaminen, vatsakivut, huonovointisuus ja hengenahdistus. Oireet aiheutuvat nesteen kertymisestä vatsa- ja/tai rintaonteloon. Vaikeimmillaan OHSS voi aiheuttaa veritulppia ja munuaisten toiminnanvajausta sekä altistaa munasarjojen kiertymiselle.
Voimakas vatsan turvotus ja kipu, hengenahdistus ja virtsantulon vähentyminen ovat aiheita ottaa yhteyttä sairaalaan. Koska alkanut raskaus voi pahentaa oireita, alkion siirtoa ei OHSS-tilanteessa tehdä vaan kaikki alkiot pakastetaan.
Infektio
Vaikka kaikkiin emättimen kautta tehtäviin toimenpiteisiin liittyy lisääntynyt infektion mahdollisuus, antibioottihoitoa vaativat tulehdukset ovat harvinaisia hoidon komplikaatioita.
Monisikiöraskaudet
Ilman hedelmöityshoitoja monisikiöraskauden mahdollisuus on 1 – 2 %. Nykyään koeputkihedelmöityksella alkaneista raskauksista joka 7. – 8. on monisikiöraskaus. Suurin osa niistä on kaksosraskauksia. Monisikiöraskauksiin liittyy tavanomaista enemmän keskenmenoja sekä raskaus- ja sikiökomplikaatioita, minkä vuoksi Suomessa on viime vuosina pyritty vähentämään kahden alkion siirtoja.
Keskenmeno ja kohdunulkoinen raskaus
Keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden mahdollisuus hedelmättömyyshoidoissa on hieman suurempi kuin väestössä yleensä. Hoitoihin liittyvät keskenmenot ja kohdunulkoinen raskaudet hoidetaan samoilla hoitoperiaatteilla kuin muillakin potilailla.
Sikiön epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet
Tiedot hedelmöityshoitojen vaikutuksesta sikiön epämuodostumien esiintymiseen ovat ristiriitaisia. Useimmissa tutkimuksissa hoitojen avulla käyntiin lähteneisiin raskauksiin ei ole todettu liittyvän suurentunutta sikiöiden epämuodostumariskiä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan riski voi olla hieman kohonnut. Todellinen epämuodostumariski on varsin pieni. Syntyvien lasten ennusteen kannalta suurimman riskin aiheuttaa monisikiöisyys, minkä vuoksi nykyään pyritään ensisijaisesti yhden alkion siirtoon.
Munasarja- ja rintasyöpäriskit
Lapsettomien naisten riski saada munasarja- ja rintasyöpä on hiukan suurempi kuin muulla väestöllä. Hormonihoitojen vaikutusta syöpäriskiin on vaikea arvioida luotettavasti, mutta nykyisen tiedon mukaan hormonihoidot eivät pitkällä aikavälillä lisää munasarja- tai rintasyöpäriskiä. Suosittelemme normaalia 1–2 vuoden välein tapahtuvaa gynekologista seurantaa ja rintojen tutkimista avosektorilla hoitojen jälkeen.
IVF- ja ICSI -hoitojen tulokset
Suomessa noin 30 % IVF- ja ICSI-hoitojen alkionsiirroista ja noin 20 % pakastealkion-siirroista johtaa raskauden alkamiseen (www.stakes.fi). Alla on esitetty TYKS:n hoitotulokset ajalta 1.1.2006 – 31.12.2010. Hoidon tulokseen vaikuttavat monet tekijät kuten hedelmättömyyden syy ja kesto sekä naisen ikä.
Alkaneista raskauksista noin 80 % etenee synnytykseen saakka.
Taulukko 1. TYKS hoitotulokset (%) ajalta 1.1.2006-31.12.2010
Sisällöstä vastaa TYKS 322, Sisältö tarkistettu 9.2011
h_lapsettomuus h_lapsettomuushoidot h_koeputkihedelmöityshoito h_ivf h_icsi h_hedelmöityshoito
|
