Endometrioosileikkauksen pyrkimyksenä on helpottaa endometrioosiin liittyviä kipuoireita, jolloin tavoitteena on kaikkien endometrioosipesäkkeiden poisto. Leikkauksesta on apua myös lapsettomuuden hoidossa, leikkaus voi parantaa spontaanin raskauden mahdollisuutta tai lapsettomuushoitojen tuloksia.
Tavallisimpia endometrioosipesäkkeiden sijaintipaikkoja ovat munasarjat (ns. suklaakysta), pikkulantion vatsakalvon pinta sekä kohdun kannatinsiteet. Nämä pesäkkeet voidaan yleensä hoitaa tähystysleikkauksella.
Endometrioosia voi olla myös virtsarakon seinämässä, suolistossa (paksusuolen, peräsuolen, ohutsuolen tai umpilisäkkeen pinnalla tai seinämässä), palleassa, kohdussa, emättimen pohjukassa tai emättimen ja peräsuolen välisessä seinämässä (ns. rektovaginaalisen septumin endometrioosi) sekä vatsanpeitteiden leikkausarvissa. Erityisesti suoliston pesäkkeet, virtsajohdinta ahtauttavat kohdun kannatinsiteiden sekä rektovaginaalisen septumin pesäkkeet hoidetaan avoleikkauksella.
Endometrioosipesäkkeet voivat olla pinnallisia tai ns. syviä pesäkkeitä (yli 5mm syvyyteen kasvavia). Avoleikkaus saattaa olla tarpeen myös syvien pesäkkeiden poistamiseksi. Endometrioosin vaikeusaste varmistuu vasta leikkauksen aikana.
Endometrioosi aiheuttaa usein myös kiinnikkeitä, jotka voivat vaikeuttaa leikkaushoitoa. Myös leikkaushoito saattaa aiheuttaa kiinnikkeitä. Taipumus kiinnikkeiden muodostumiseen on yksilöllistä.
Suoliston alueen endometrioosin leikkaushoito
Suoliston alueella endometrioosia on tavallisimmin paksusuolen loppuosan ja peräsuolen alueella. Joskus endometrioosipesäke saadaan kuorittua pois suolen pinnasta, mutta useimmiten tarvitaan laajempi vaurioituneen paksu- ja peräsuolen osapoisto eli ns. anteriorinen resektio, jonka tekee suolikirurgi. Vaurioituneen suolenosan poistamisen jälkeen suolen päät yhdistetään toisiinsa uudelleen.
Endometrioosia saattaa löytyä myös ohutsuolesta, josta voidaan poistaa vaurioitunut osa. Jos umpilisäkkeestä löytyy endometrioosia, se poistetaan. Normaalia umpilisäkettä ei yleensä poisteta.
Suolisauman vuoksi potilaan pitää olla leikkauksen jälkeen syömättä 2-3 vuorokautta, jonka jälkeen ravinnon nauttiminen aloitetaan nestemäisestä ruoasta siirtyen vähitellen kiinteämpään ravintoon. Yleensä suolisto paranee nopeasti. Suolileikkaukseen liittyy kuitenkin pieni riski tilapäisen tai pysyvän avanteen tarpeesta. Suolileikkaukseen liittyy myös vähäinen riski sauman aukeamisesta ja sen myötä vatsakalvon tulehduksesta.
Virtsateiden endometrioosin leikkaushoito
Virtsarakon seinämän endometrioosissa rakon seinämästä poistetaan vaurioitunut osa ja syntynyt reikä suljetaan ompelein. Virtsarakko toipuu yleensä erittäin hyvin, mutta haavan paranemisen kannalta on edullista, että virtsarakko pysyy aluksi tyhjänä. Sen vuoksi potilas joutuu pitämään leikkauksen jälkeen virtsakatetria 1-2 viikkoa. Virtsakatetrin kanssa on mahdollista olla kotona. Katetrin poistamisen jälkeen haavan paraneminen varmistetaan tarvittaessa virtsarakon tähystyksellä tai varjoainekuvauksella.
Munuaisista virtsarakkoon johtavat virtsajohtimet kulkevat pikkulantion alueella kohdun kannatinsiteiden vieressä. Syvät endometrioosipesäkkeet sijaitsevat usein samalla alueella ja saattavat ahtauttaa virtsajohtimia aiheuttaen ns. hydronefroosin eli vesimunuaisen. Leikkauksessa vapautetaan ahtautunut virtsajohdin tai poistetaan virtsanjohtimen vaurioitunut osa. Virtsajohtimeen asetetaan paranemisen ajaksi ns. stentti eli ohut muoviletku, jota pitkin virtsa pääsee munuaisesta virtsarakkoon. Stentti poistetaan virtsarakon tähystyksessä 1-3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tarvittaessa virtsajohtimien paraneminen varmistetaan urografialla eli virtsateiden varjoainekuvauksella.
Leikkaushoitoon liittyvät riskit
Erilaiset tulehdukset ovat yleisimpiä leikkaushoitoon liittyviä komplikaatioita. Jos leikkaukseen liittyy normaalia suurempi tulehdusriski esim. useiden suolisaumojen vuoksi, voidaan antibioottihoito antaa jo ennanltaehkäisevässä mielessä.
Tavallisin tulehdus on virtsatietulehdus, jonka riski lisääntyy katetrihoidon myötä. Virtsanäyte tarkistetaan yleensä potilaan tullessa leikkaukseen sekä ennen kotiin lähtöä, mikäli virtsakatetria on pidetty kaksi vuorokautta tai pidempään.
Myös haavatulehdus on yleinen, avoleikkauksessa riski on suurempi kuin tähystysleikkauksessa. Haavatulehduksen hoitona on yleensä haavan suihkuttelu ja "ilmakylvyt", tarvittaessa annetaan antibiottikuuri.
Leikkaushoitoon liittyy aina myös riski laskimotukokseen eli "veritulppaan". Riskiä lisää potilaan ylipaino, tupakointi, e-pillerien käyttö sekä perinnöllinen tukostaipumus. Laskimotukoksen ehkäisemiseksi sairaalassa annetaan injektiona veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkettä, minihepariinia. Hoito aloitetaan joko leikkausta edeltävänä iltana tai leikkauspäivänä. Minihepariinihoito lisää hiukan vuotoriskiä leikkauksen aikana, mutta siitä koituva hyöty on merkittävämpi kuin mahdolliset haitat.
Leikkaustavasta riippumatta leikkaukseen liittyy aina verenvuotoriski. Mikäli tähystysleikkauksessa ilmenee runsasta vuotoa, menetelmä voidaan joutua vaihtamaan avoleikkaukseksi. Vuoto korvataan tarvittaessa verensiirrolla. Toisinaan vuoto ilmenee vasta leikkauksen jälkeen heräämössä tai vuodeosastolla ja saattaa vaatia uusintaleikkauksen.
Sekä endometrioosi että leikkaushoito sinänsä aiheuttavat usein kiinnikkeitä. Leikkauksessa kiinnikkeet yleensä avataan, mutta niiden uusiutumista on vaikea estää. Kiinnikkeiden ehkäisemiseksi voidaan sekä tähystys- että avoleikkauksessa jättää vatsaonteloon niitä ehkäisevää liuosta. Useimmiten kiinnikkeet ovat vaarattomia, mutta ne saattavat aiheuttaa esim.kipuja ja suolitukoksia.
Syvän endometrioosin leikkaushoidossa poistettavat pesäkkeet voivat sijaita alueilla, jossa kulkee mm. peräsuolta, lantionpohjaa, virtsarakkoa ja emätintä hermottavia hermoja. Leikkaushoito saattaa vaurioittaa näitä hermoja aiheuttaen ohimeneviä tai pysyviä suolen ja virtsarakon toimintahäiriöitä, kuten ulosteen tai virtsan pidätysongelmia, tihentynyttä virtsaamistarvetta tai orgasmivaikeuksia. Toimintahäiriöt ovat harvinaisia.
Leikkaushoidon tulokset
Endometrioosi on krooninen sairaus, johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Sekä hormonihoidoilla että leikkauksella saadaan kuitenkin useimmilla hyvä apu kipuihin. Endometrioosin vaikeusaste ei korreloi kipujen voimakkuuteen. Hyvinkin lievä tautimuoto voi aiheuttaa hankalia kipuja ja toisaalta osa vaikeaakin tautia sairastavista on oireettomia.
Kipuoireiden ensisijainen hoito on yleensä lääkehoito. Hormonihoidon loputtua kipuoireet palaavat vuoden kuluessa 10-20 %:lla potilaista ja viiden vuoden kuluessa jopa 75 %:lla. Osa hormonihoidoista soveltuu myös pitkäaikaiseen käyttöön. Lääkehoito ei kuitenkaan tule kyseeseen, jos potilas toivoo raskautta.
Leikkaushoidon vaikutus kipuun
Leikkaushoidoilla saadaan osalla potilaista kipuoireeseen pysyvämpi tulos kuin lääkehoidolla. Eri tutkimuksissa noin 80-90 %:lla potilaista kivut helpottavat leikkauksen jälkeen. Kolmen vuoden kuluessa kivut uusiutuvat noin joka neljännellä potilaalla ja uuteen leikkaukseen joutuu 10-15% potilaista.
Leikkaushoito ja lapsettomuus
Lievän endometrioosin merkitys naisen hedelmällisyyteen on avoin. On viitteitä siitä, että lievän taudin leikkaushoito parantaisi hedelmällisyyttä. Leikkaushoidon jälkeen voidaankin odotella muutamia kuukausia spontaanin raskauden alkamista. Lapsettomuuden jatkuessa hedelmöityshoidoilla saadaan kuitenkin todennäköisemmin raskaus alkamaan verrattuna pelkkään leikkaushoitoon.
Keskivaikea tai vaikea endometrioosi heikentää yleensä selvästi hedelmällisyyttä. Tällöin parhaat raskaustulokset saavutetaan koeputkihedelmöityshoidolla. Lapsettomuuspotilailla leikkaushoitoa harkitaan ainoastaan, mikäli se kipuoireiden kannalta on välttämätöntä. Lisäksi kookkaat munasarjojen endometrioosikystat pyritään usein poistamaan ennen koeputkihedelmöityshoitoja mikäli ne hankaloittavat hoidon toteuttamista. Leikkaushoidon jälkeen pyritään mahdollisimman nopeasti, yleensä muutaman kuukauden kuluessa, aloittamaan koeputkihedelmöityshoito.
Sisällöstä vastaa TYKS 322, sisältö tarkastettu 5/ 2007
h_endometrioosi h_endometrioosileikkaus h_leikkausriskit h_kiinnikkeet h_tähystysleikkaus h_laparoskopia h_avoleikkaus
